Archive | aprill 2015

Haapsalu sall “Südamed”/ Haapsalu huivi “Sydämet”

Viimane valminud sall.

Muster H.Rüütli raamatust, mustri nimeks “Südamed”

Lõng villane, loodusvalge, 1400m/100g

Vardad 2.0mm; 2.25mm; 3.5mm ja 4.5mm

Valmis salli mõõdud: 65 x 190 cm

Kaal: 114 grammi  (lõnga kulus ~1596m)

Paar pilti veel

Viimeinen valmiiksi tullut huivi.

Kuvio Helga Rüütlin kirjasta, nimeksi “Sydämet”

Lanka 100% villa, luonnonvalkoinen, 1400 m/100 g

Puikot 2.0mm; 2.25mm; 3.5mm ja 4.5mm

Huivin mitat: 65 x 190 cm

Paino: 114 grammaa (lankaa meni n. 1596 m)

Teie Mina.

 

Kodus/Kotona

Hei!

Aloitukseksi pieni sanoma kurssikavereilleni:

Kiitos sen viikon ME-hengestä,

ystävällisyydestä,

hauskuudesta,

huolenpidosta,

positiivisuudesta,

järkevyydestä,

avoimuudesta,

välittämisestä,

……..!!!

Tämä oli ihana viikko teidän seurassa!  Toivon edelleen, että nähdään jatkokurssilla.  🙂

********************************

Kotimatkalla poikkesin Tuusulaan.  T:n ja E:n kanssa tuli vietetty mukavaa iltapäivää. E:lta kyllä irtosi montaa kysymystä liittyen lomautuksiin, kun hänelle niitä on tulossa. Heti kyllä huomasin, miten kieroja kysymyksiä saattaakin tulla. Eli vähän tuntui, kun en olisikaan päässyt vielä koulupenkistä pois.  😀

Illan tullessaan kotimatka jatkoi. Vartti yli yhdeksään olin kotona.

Ja pääsin puolelta yöltä lopultakin omaan sänkyyn nukkumaan.  😀   Voi ihana uni!

Heräsin aamulla puoli yhdeksältä – kummalista….  olisi kannattanut ehkä nukkua pitempää, mutta ei onnistunut.

Ja siitä nyt sitten vaan takaisin työelämään, arkipäivään.

Käsityöstä sen verran, että koulunviikolla en kerennyt oikeastaan kovin paljon neulomaan.  Kun oli niin paljon muuta tekemistä.  🙂

Mielessään koputtaa keskeneräinen huivi, joka kaipaa reunapitsien ompelua ja viimeistelyä.  🙂

……..tulihan se sieltä……ajatuskatkos…..

Mukavaa lauantain jatkoa!  🙂

Teidän Minä

********************************************

Tervitus!

Sõnumit kursusekaaslastele ei hakka vist tõlkima, kuna kõik peale minu räägivad soome keelt emakeelena.  😀

Nii et teen väikse meelevaldse tõlke ülejäänud märkmetest.

Kojusõidul põikkasin Tuusulasse. Veetsime T ja E-ga mõnusa õhtupooliku.  Või noh, kuna E-l on “au” jääda nn sundpuhkusele (eestlastele peaks seda seletama ehk nii, et osaliselt tasustatud sundpuhkusele, töötukassalt saab küll veidi raha), siis tundus mulle mingil hetkel, et ega ma vist ei ole ikka sealt koolipingist minema pääsenudki veel.  Ja kohe tabasin end mõttelt, milliseid trikiga probleeme võib ette tulla.  Õppimist jagub aastateks.

Õhtu saabudes arvasin heaks kojusõitu jätkata  (100% kindlusega julgen väita, et nad oleks mu väga lahkelt ka diivanile majutanud, aga selle poolmagamata nädala järel oleks see minu poolt üsna mõtlematu otsus olnud).

Veerand kümme olin kodus.

Poole öö ajal pääsesin lõpuks ka oma voodisse magama.  Oh seda mõnusat und!

Hommikul ärkasin pool 9 – kummaline….oleks ju võinud kauem magada, aga ei õnnestunud.

Nüüd siis tagasi tööellu ja argipäeva.

Käsitööst niipalju, et koolinädalal ei saanudki eriti kudumisele pihta.  Paraku oli lihtsalt kõike muud tegemist palju.  (k.a. blogi kirjutamist/ tõlkimist  😛  )

Mõtteis istub üks poolik sall, mis ootab äärepitside õmblemist ja viimistlemist.   🙂

………noh sealt see nüüd tuli…………mõttepaus…….

Mõnusat laupäeva jätku!!  🙂

Teie Mina.

23.04. Ikka veel Kiljaval/ 23.04. edelleen Kiljavalla…

Ihan lyhyesti sanottuna eilisen kirjoituksen sisältö oli selitys luottamushenkilöiden koulutuksesta.

Kieliongelmia ei ole vieläkään….  (koputtaa puuta..)

Nukkuminen toissa yönä ei onnistunutkaan kovin hyvin, mutta tämä viimeinen yö meni aika hyvin, kun ihan tarkoituksella panostin “nukahduslääkkeen”.  Pidettiin pienet juhlat.  Sänkyyn pääsin kahdelta, nukahdin hetkessä ja aamulla heräsin 6.30….. ilman herätyskellon soittoa!

Juhliessaankin tuli opittu yhtä ja toista…  😀  Mieshenkilöt tekivät monenlaisia havaintoja ei meidän porukkaan kuuluvien mieshenkilöiden käyttäytymisestä.  Ihmeellistä, mitä kaikkea ne huomaavatkin.  😀  Epäiltiin että havainnot johtuvat ihan omista kokemuksista…..

Kivaa meillä oli, lisäksi löysin taas kerran!!! keskusteluseuraa joka paikasta.  Ilmeisesti se vika on silti minussa.  😀

Ope-Kullale tuli heti aamusta ilmoitus, että odotettaan häneltä vaan kahta sanaa…..  ja sitten joku sanoi sen: Voi Kyynel…..  Arvatkaa, miten kävi!!??  😀  😀  😀  Mutta sen jälkeen tapahtuikin näin, että Opelta kuultiin tämä vaan yhden kerran…  Voi Kyynel.  😀   😀

Illaksi saimme tehtävät ja huomenaamulla taitaa tulla suorastaan teatraalisia esityksiä….   😀

Kohta täyttyy taas lähteä syömään…  :/

Huomenna on sitten viimeinen päivä.  Klo 13 heitettään meikäläinen pihalle….  😉  Illaksi kotiin, Tuusulan kautta.  🙂

Eikö tämä ole nyt tässä….. mun ajatukset pomppi päässäni joka suuntaan, varmasti tämä myrskytuuli vaikuttaa sillä tavalla…..

 

**************************”

Keeleprobleeme pole ikka veel.  Võib olla homme tuleb.  😀

Magamine viimasel ööl õnnestu juba üsna hästi, kui täitsa meelega panustasin “unerohtu”  (natukene lonkerot ja õlutki). AÜ tegi meile väikese õhtuse istumise välja.  Ja kahe ajal kukkusin voodisse ja uinusin momentaalselt, ärkasin hommikul pool 7, ilma äratuskella helinata!

Pidutsedeski sai üht ja teist õpitud.  Meesisendid tegid tähelepanekuid teiste, meie kampa mittekuuluvate, meesinimeste käitumise kohta.  Imekspandavaid asju oskavad märgata.  Tekkis kahtlus, et ilmselt oma kogemuse põhjal.

Mõnus ja lõbus õhtu oli.  Kõigele lisaks leidsin taas kord vestluspartnereid igast võimalikust paigast.  Ilmselgelt on see viga ikka minus.  😀

Õpetaja-Kallile tuli kohe hommikul avaldus, et me ootame temalt vaid kahte sõna…ja siis keegi rühmast ütles need sõnad (pmst kasutatakse paratamatuse nentimiseks, kui keegi hakkab millegi üle virisema ,ja selle asja suhtes pole lihtsalt reaalselt midagi ette võtta võimalik, siis nenditakse paratamatust, öeldes “Oi Pisar” Täitsa otsetõlge, lihtsalt ei oska paremini).

Arvake mis juhtus?!  😀  😀  Pärast seda kuulsime ko väljendit Õpetaja-Kallilt ainult ühe korra.

Õhtuks anti “kodutöö”, homme hommikul saab ilmselt tõsiselt teatraalseid esitusi näha.  😀

Nüüd tuleb taas minna……..Sööma…  :/

Homme on viimane päev ja kell 13 visatakse meid siit välja.  Õhtuks koju, Tuusula kaudu!  😉

See jutt lõpeb nüüd selle koha peal ära.  Mu mõtted hüplevad peas ilma igasuguse suunata, ilmselt see õues möllav tormituul mõjub niimoodi.

 

Olge siis mõnusad!

Teie, ebatavaliselt ebatavaline, Mina.

 

22.04. Kiljaval ehk Kas tõesti enam segasemalt ei saa? / Voi kun voisin vaan ymmärtä….

Just nimelt sellise kommentaari sain tekitatud oma eilse postituse tulemusena…. lisaks õnnestus saada kohalikelt vastukaja, nad ei saa ju aru, mis ma kirjutan.

Ehk et siin ma nüüd olen, 60% ööpäevast juba mõtlen ka soome keeles, kirjutan tagasihoidlikult (noh, tean ju et grammatika lonkab kõiki jalgu), eesti keeles kirjutada veel!!!! oskan, rääkida ka oskan, aga tulemus on ikka selline poolik.

Aga ma alustan siis algusest:

Miks ma siin olen?  Kuna peaga ilmselgelt pole kõik korras, otsustasin, et tööeluga seonduvast tahaks palju rohkem teada…  (ütleme siia vahele, et enne koolitusele tulemist olin juba rohkemast teadlik kui nii mõnigi kolleeg).  Ja selleks valisin AÜ esindaja n.ö. varuisiku ameti.  (jeesus, tunnen, et segaduse üle kurtnud isik sai just praegu veel rohkem segadusse aetud).  Soome keeles on lihtne “työpaikan varapääluottamusmies”.  On ju lihtne!

Kuna õitsvast NL-ajast on sünnimaal jäänud suht negatiivne pilt, siis seda tegevust seal väga ei harrastata (vist?)

Noh, on kuidas on, kuna ma selle asja ise omale “kaela tõmbasin”, siis siin ma nüüd olen.  Kiljava koolis, nädalasel koolitusel.  Sügisel tuleb veel kuuajase vahega 2 nädalast koolitust.

Noh, õpetatakse igasuguseid tööeluga seotud õigusi, kohustusi, võimalusi, lepingute sõlmimist, läbirääkimiste pidamist, probleemide lahendamist……  Seda suuremas osas töötaja poolelt vaadatuna.

 

Pean rõõmuga tõdema, et selle kolmanda koolituspäeva lõpuks pole ma ikka veel keeleprobleemidesse takerdunud.  Hämmastav!  Noh, pole lugu, tänane õhtu, koosviibimine AÜ ametnikuga ja poolteist koolituspäeva on veel ees.

Tänane öö möödus juba natukene paremini.  Ise küll väga kindel ei ole, magamine võõras kohas ei ole ikka minu jaoks.  Toanaaber küll väiti hommikul, et olin kohe uinunud.  Ise ei mäleta!   😀

Jalgpalli, jäähokit jms sel ööl VIST ei korraldatud.  Vähemalt nii väitsid kaaskodanikud.

Sellegipoolest olen kogu päeva haigutanud ja pinginaaber avaldas tugevaid kahtlusi minu öiste tegemiste suhtes.  Noh, mina pole süüdi, et voodi on selline ebakindel nähtus – pidevalt on tunne, et kohe kukun põrandale.  😀

Aga muidu seltskond on meil mõnus, juttu jätkub kauemaks (seetõttu mul polegi õnnestunud eriti kudumisele pihta saada näiteks).

Söömisest ei taha ma täna enam rääkida.  Koju jõudes tuleb tõsine paast ette võtta.  Mu sisikond on totaalselt hämmingus.  Koguaeg on õhupalli tunne, selle vahega, et õhku küll ei tõuse.

*****************************

Olen saanut palautetta monenlaista –  ei edes virolainen voi ymmärtää mitä tai mistä mä kirjoitan ja sitten paikallisilla on taas ongelma, kun mähän kirjoitankin viroksi ja he eivät ymmärtää.

Voi kyynel….  !  Tämä on meidän tämänhetkisen open käyttämä lempisanonta.  Eikö kuulostakin ihanalla?!   😀

Jospa mä nyt edes yrittäisin kirjoitta vähän myös tästä eilisestä postauksesta, niin että sitten jotkut saisivat sitä lukea…

Suoraa käännöstä ei valitettavasti taida tulla.  Mennään sitten….

21.04.

Takana on toinen valvottu yö peräkkäin.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni valvoessaan kun matkajännitys iski.  Näin tapahtuu, kuna rakas aina ryöstä minulta sen autonratin.  Maanantai aamuna kahvitellessaan ajattelin ,että onko tämä nyt ihan järkevä idea…. Olisipa mukavaa mennä vaan ihan normaali työviikon merkeissään, ei mitään erityisjärjestyksiä.

Mutta… (ainahan sieltä tulee se “MUTTA”), nyt on kyllä pakko sanoa, että olen tosi tyytyväinen tästä päätöksestä.  Sitä paitsi, että pääsee opiskelemaan uutta, hankkimaan lisätietoja, tutustuma vähän samankaltaisin ihmisiin, pääsee myös viikoksi pois siitä perinteisestä työnympäristöstä ja niistä työkavereista.  Ja samalla myös perhen kannalta on se välillä hyvää, päästä eroon toisistaan…

Valvotusta yöstä vielä…

Kun meidän aamu itseasiassa alkoi sillä, että Ope-Kulta aloitti selittämään aikuisille ihmisille, miten ei kannattaa järjestää mitään lätkäpelejä majoituskäytävällä yöllä, kun jotkut tosiaan haluaa nukkua.  Noh, vähän meitä nyt naurattii, että MITÄH?  Minkä takia aikuisille edes kerrottaan sellaista.

Mutta olihan siinä syytä, kun sellaista on tapahtunut.  Ja kun kerran kiellettiin jääkiekkopeli, sitten ovelat jätkät järjestivätkin jalkapallopelin.  Eli heräsin ja yritin uudelleen nukahtaa yöllä niin montaa kertaa, että laskut menivät sekaisin.

Ruokalassa sitten kysyinkin parilta “luokkakaverilta”, että osaako he selittää, miksi näin tapahtui.  Vastaukseksi muistutettiin, Ope-Kullan heittämää vitsiä:  “Mitä yhteistä on koivun siemenillä ja miehillä?  Ainoastaan yksi miljoonasta kasvaa aikuiseksi.”

Ei siinä mitä, olihan pakko tyytyä tähän vastaukseen.  😀

Olen hankkinut itselleni hyvän ystävän, Nuhan.  Äänikin meinasi lähteä, mutta ajattelin, että jos lähtee, pitäisi sille olla syykin, niin menin laulamaan karaokea.  Ääni jäi, vaikka en ihan itseltäni kuulostaakaan, silti pystyn puhumaan.

Ruokittaan täällä kyllä ihan kunnolla.  Yksi kaveri ajatteli ääneen, että varmasti tulevat ne oviaukot isommiksi loppuviikoksi, että porukka mahtuisi poistumaan.  😀

Kuitenkin, päivällinen on klo 18 ja tuntuu siltä, että joku iltapala sen jälkeen kyllä olisi kohdalla.  Nimittäin huomasin yöllä, sen kaiken herän-nukahdan-leikin aikana, että minulla taita olla nälkää….  😀  😀

Tämä tarina päättyi tähän, kun ajatuslanka katkesi.

 

22.04 kirjoitukselle tulee suomenkielinen käännös toivottavasti huomenna.

 

 

 

 

 

21.04.2015

Seljataga on järjestikku teine magamata öö.
Püh ja esm vaheline öö läks “reisiärevuse” nahka. Hommikul kohvi juues mõtlesin, et millesse ma end jälle olen seganud. Oleks ju nii mõnus ja lihtne oma tavapärasesse töönädalasse sukelduda.
Nüüd võin öelda, et olen endaga ülimalt rahul. Lisaks sellele, et harin ennast, pääsen veidikesekski eemale sellest töökeskkonnast, neist inimestest ja ehk veidi isegi kodust ja selle rutiinist.
Ahjaa, magamata ööst…..
Nooh, Õpetaja-kallis manitses meid eile kohe alguseks, et õhtul siis majutusruumide vahelises koridoris mingeid jäähokimatshe ei korraldataks. Noh, natuke nagu naerdi, et mismõttes, täiskasvanud inimesed ja selline manitsus. Noh, on juhtunud.
Magama läksin poole 11 ajal. Mitu korda ärkasin ja uuesti uinuda proovisin, ei tea, sest lugemine läks segamini.
Hommikul selgus, et kuna Õpetaja-kallis oli maininud ainult jäähokimatshi, siis tüübid otsustasid hoopis jalgpalli kasuks – sellest polnud ju mingit juttu.
Noh ja kui ma siis täna lõunalauas sinna ilmunud kahel kursakaaslaselt (meesinimesed) küsisin, et mis värk see on, meenutati mulle eelmisel päeval Õpetaja-kalli poolt heidetud nalja: Mida ühist on kaseseemnetel ja meesinimestel? Ainult iga miljones (kas see üldse kirjutatakse nii? ) saab täiskasvanuks.

Olen saanud omale truu kaaslase – Nohu. Hääl arvas ka eile, et mis oleks kui ütleks koostöölepingu üles. Ma arvasin, et kui nii tõesti läheb, siis mingu asja eest ja osalesin õhtul veel karaokel. Hääl on (ei kõla küll täpselt minu häälena) alles.

Süüa antakse siin Korralikult. Juba eilse lõuna järel küsis keegi, et kas nädalalõpuks tehakse ukseaugud suuremaks – et rahvas ikka mahuks lahkuma.
Samas viimane söögikord on õhtul kell 18 ja pärast seda nagu polegi midagi. Mistõttu kogu selle ärkamise-ja -uinumise-tralli vahel jõudsin öösel märgata, et mul on nälg. Nüüd on mul toas korralik hunnik puuvilju.

Noh, teeme nüüd nii ,et mu mõttelõng katkes ja ma rohkem ei kirjuta….. Kui miskit meenub, kuulete/näete sellest homme.

 

Teie magamata ja sellest tulenevalt natukene peast pehme, Mina.

Järjekordsed piibelehed sallimustris

Hei!

Ma tean küll, et mõned ootasid hooooopis teistsuguse mustriga salli, aga nagu ma hoiatasin: see on suur ja valmib aeglaselt.  😀  Seniks vaadake Ingrid Rüütli kirjaga salli.

Lõng on ikka Reesilt ostetud 100% villane, loodusvalge, 100g/1400m (miskipärast tundub seekordne partii veel peenem, kudumise ajal ja minu meelest valmis sallis ka. )

Vardad 2,25mm; 2,5mm; 3,5mm ja 4,5mm.  🙂

Sallile kulus 77 grammi lõnga.  Mõõdud 58 x 185 cm.

Mõned Halli Suure Reede pildid ka.

****************

See teine muster on ka varrastel ja salajased sokid ootavad, et ma nad ära lõpetaks….. see on see igivana koera ja tolle saba probleem.  😀

Selleks korraks ridadeni…..lähen vardaid klõbistama.

Mõnusaid Pühi!

Teie Mina.